Joulukuusi, tuo kiistaton joulutunnelman viimeistelija suomalaisissa kodeissa. Haluan uskoa, etta suurimmalla osalla on vielakin aitoja kuusia muovikuusten ollessa vahemmistona. Se juuri meille sopiva, kaikkein kaunein joulupuu haetaan markettien parkkipaikoille ja muille aukioille ilmestyneilta kuusikauppiailta pari paivaa ennen aattoa. Sisalle olohuoneeseen se kannetaan ehka aaton aattona ja koristellaan aattoaamuna. Nain ainakin minun lapsuudessani. Ah, sita ihanaa tuoksua, mika laskeutuu kodin joka sopukkaan!

Kauniisti koristeltua tunnelman luojaa ihastellaan ainakin vuoden vaihteen yli. Loppiaisena - tai aivan viimeistaan Nuutin paivana - kuusi riisutaan juhla-asustaan ja havitetaan kukin tyylinsa mukaisesti; kokonaisena ikkunasta tai ovesta ulos viskaten tai pienemmiksi paloiksi pilkkoen. "Kauheesti taa varistaa. Ens' vuonna ei kylla osteta aitoa ...!"

Australiassa aidot joulukuuset joko tilataan partiolaisilta - ainakin itarannikolla - noudetaan farmers' marketeilta tai kaydaan valitsemassa suoraan kuusifarmareilta. Mittatikku kourassa lampsitaan helteessa loputtomalta tuntuvan kuusimetsan keskella ja huidotaan karpasparvia. Kun sopiva uhri viimein loytyy se merkataan, maksetaan ja tullaan hakemaan hieman lahempana joulua. Eli joulukuun ensimmaisella tai toisella viikolla. 

Sitten alkaakin kuusen koristelu. Koska oksat ovat hieman hauraampaa sorttia (monet joulukuuset ovat taalla oikeastaan mantyja!), on painavimmat koristeet paras jattaa laatikkoon. Kaupan paalle tulee runsain mitoin kivoja metsan elaimia kuten hamahakkeja ja pomppivia sirkkoja (cricket), joten hyonteissuihkepullo on hyva pitaa lahettyvilla. 

Suomessa totuin kastelemaan kuusta ahkerasti. Taalla riittaa kun tayttaa kuusenjalan kerran piripintaan. Silloinkin siita saa todennakoisesti kaataa puolet pois joulun jalkeen. 

Muovikuuset ovat kuitenkin aussi-kodeissa ehdottomasti yleisempia. Sen sanelee jo paahtava kuumuus, mika saapuu joulun aikoihin, kesan juuri alettua. 

Muovipuut kaivetaan naftaliinista marras-, joulukuun vaihteessa ja koristellaan saman tien. Takaisin varastoihin ne kannetaan aika pian joulun jalkeen. Australialainen joulu kun kestaa jotakuinkin yhden paivan; joulupaivan 25.12. Koko muu aika onkin sitten yhta juhlaa kun kestitaan ystavia ja sukulaisia (entertaining) ja kaydaan vastavierailulla. Ja mennaan tietysti beachille! Muovikuusi on siis aika simppeli juttu. 

Tai nainhan mina luulin. Me nimittain paatimme tana vuonna ostaa muovikuusen! Ihka uuden, katevassa kantolaatikossa. Ei muuta kuin lavaytetaan kaunis joulukuusi auki kuin sateenvarjo ikaan. Vaan ei. Laatikosta loytyikin hutera, kuusenjalkaa muistuttava metallipidike ja kolme erikokoista porroista rankaa. Kun C-kirjaimella merkityn isomman rangan nosti pystyyn, siita rojahti pari metallivartta alas. Mita vi ...?!

Rangat olivat tietysti osa puun runkoa, joita vasten metallivarret eli oksat porroisine neulasineen oli painettu. Ei auttanut kuin kasata "kuusenjalka" (mahtaako pysya pystyssa joulun yli), tahdata paksuin ranka siihen kiinni, nostaa B-kirjaimella merkitty, hieman kevyempi ranka sen paalle ja alkaa oikoa pikkuoksia yksi kerrallaan. Tuli mieleen joku entisajan iltapuhde, kun pojan kanssa nokotettiin hiljaisina vierekkain ja taivuteltiin oksia auki. Siina sita oli jouluntaikaa!

Kun A-osakin oli paikoillaan ja kuusi viimein oiottu - pari iltaa siina meni - ja valotkin kieritelty sen ympari - kolmas ilta - rupesin ripustamaan koristeita. Mutta mutta ... eihan tama nayta kuuselta ensinkaan. Runko paistaa lapi joka raosta. Oksia on sitten varmaan aivan liian vahan!

Hetken runkoa tuijoteltuani alysin, etta oksia ei vaan ole oiottu kunnolla. Kaikki sojottavat samaan suuntaan. Argh! Oikomaan, oikomaan ...

Kun neljas ilta oli takana paatin, etta nyt se on hyva. Koristeet kehiin! Mutta tama kuusi olikin paljon korkeampi ja leveampi kuin aiemmat, joten koristeet loppuivat pian kesken. Nyt nakyy toisenlaisia rakoja. Ammottavia suorastaan. Kauppaan siis. Mutta kun tassa vaiheessa jouluun oli "enaa" kolme viikkoa aikaa, oli kuusenkoristevalikoima rajallinen. Ainakaan haluamiani maanlaheisia koristeita ei enaa juurikaan ollut (onko niita taalla muutenkaan). Vain joitakin, auringon kanssa kilpaa loistavia ISOJA palloja ja glitterinauhoja oli runsain mitoin. 

Palasin kotiin kolmen keraamisen talon kanssa. Ripustin ne peittamaan suurimmat raot ja ujutin kunkin sisaan kuusenvaloista yhden polttimon. Kaapissa monta vuotta olleet Iittalan pikkukupposet paasivat roikkumaan loppuihin tyhjiin kohtiin. Kriisi valtetty. Joulu voi tulla. 

Hyvaa joulua!